10.2.2023

Tekoäly korvaa meidät - Osa 1-3

Kiitos ChatGPT, olemme nyt hyödyttömiä.

---

Once upon a time in a world where time was a cube, there lived a man named Bob who had a pet giraffe with a neck that could reach the moon. One day, Bob decided to take his pet giraffe to the moon to see if it could touch it with its neck.

After they landed on the moon, Bob realized that the moon was made of cheese and the giraffe started to eat it. Suddenly, a group of aliens appeared and asked Bob and his giraffe to leave, as the moon was their source of cheese for their sandwiches.

Bob didn't want to leave, so he made a deal with the aliens. He offered to bring them back a different kind of cheese from Earth every day in exchange for allowing the giraffe to keep eating the moon cheese.

So every day, Bob would travel to Earth, gather different types of cheese, and bring it back to the moon. This went on for months, and the giraffe was having the time of its life eating moon cheese.

One day, Bob brought back a particularly strong and stinky cheese, and the giraffe wouldn't stop eating it. The smell was so bad that it made the aliens sick and they asked Bob to leave.

Bob and his giraffe went back to Earth, and the giraffe never stopped eating cheese. It grew so big that it eventually became a cheese planet, and Bob lived on it, surrounded by cheese for the rest of his life.

The end.

---

Once upon a time in a world where cats ruled the earth, there lived a man named John. John was a peculiar man with an even more peculiar habit. Every day, he would wear his favorite green hat and sit in the park, eating a bowl of cereal for breakfast.

One day, as John was enjoying his cereal, a group of cats approached him. They were dressed in business suits and carried briefcases. The cats introduced themselves as lawyers and told John that they had been hired to sue him for copyright infringement.

John was confused. "Copyright infringement?" he asked. "What on earth are you talking about?"

The cats explained that John's green hat was identical to the trademarked logo of their company, CatCorp. They claimed that John was using their logo without permission and demanded that he remove the hat immediately.

John was shocked. He had never even heard of CatCorp and he had been wearing that green hat for as long as he could remember. He refused to take the hat off and told the cats that he was not going to be bullied by a group of felines.

The cats were not happy with John's response. They warned him that if he did not remove the hat, they would take him to court. John refused to back down, and so the cats filed a lawsuit against him.

The trial was a strange and absurd affair. John's defense was that he had been wearing the green hat for years and that the cats had no right to claim ownership of a color. The cats, on the other hand, claimed that their logo was unique and that John's hat was an infringement on their intellectual property.

In the end, the judge ruled in John's favor. The cats were furious and vowed to appeal the decision, but John didn't care. He was just happy to be able to keep wearing his beloved green hat. And so, John continued to eat his cereal in the park, wearing his green hat with pride.

Once upon a time, the cats who lived in the village near John's house heard about his magical hat that granted wishes. They decided they wanted it for themselves and schemed to steal it from John's head.

The first cat, Fluffy, tried to jump from the roof onto John's head and grab the hat, but he missed and landed in a nearby puddle. The second cat, Whiskers, tried to disguise himself as a bird and fly down to perch on John's head, but John saw through the disguise and chased him away with a broom.

Finally, the third cat, Spot, had an idea. He snuck into John's house while John was sleeping and climbed up to the top of John's head, using his sharp claws to cling onto John's hair. Spot slowly inched his way down towards the hat, careful not to wake John up.

Just as Spot was about to grab the hat, John suddenly sat up and rubbed his eyes, causing Spot to lose his grip and fall down, landing with a soft thud on the bed. John, still half asleep, picked up the cat and put him back on the floor, completely unaware of the failed hat heist.

The cats, defeated but not discouraged, continued to scheme and plot for another day to steal the magical hat from John.

---

Once upon a time, in a kingdom far far away, there lived a king who had a peculiar habit. Every morning, he would put on his crown and walk around the kingdom backward. He believed that by doing so, he would bring good luck to his kingdom.

One day, the king decided to build a giant tower made of jelly beans. The tower was so tall that it reached the clouds. The king climbed to the top of the tower and declared that whoever could climb to the top of the tower and reach the clouds, would become the next king.

Many people tried, but they all slipped and fell because of the slippery jelly beans. However, one day, a young man named Max appeared. Max had a secret weapon: he had a pair of skis. He put the skis on his feet and glided up the tower.

When Max reached the top of the tower, he saw that the clouds were actually made of cotton candy. Max took a bite of the cotton candy and found that it was the sweetest thing he had ever tasted.

Just then, the king appeared and crowned Max as the new king. Max ruled the kingdom with a fair hand and brought even more good luck to the kingdom by making the clouds out of cotton candy every day.

And so, the kingdom was filled with joy and laughter, and everyone was happy, especially Max who got to eat cotton candy every day as the king. The end.

31.3.2020

Pullat ja lonkerot

Pullan tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa. Tunne oli kuin silloin muinaisina aikona isoäidin kodissa, mummo kun oli tykännyt leipoa ja syödä runsaasti korvapuusteja. Oi niitä aikoja. Sitten kävi huonosti ja mummo ei enää leiponut. Mummo oli nimittäin laittanut kengät jalkaansa ja oli tekemässä lähtöä ulos hyvin mystiseen maailmaan.

"No niin, tulehan sieltä", mummo oli sanonut hänelle.
"Mut en mä haluuuuu ku noi korvapuustit on tossaaaa!!", hän oli sanonut takaisin.
Mummo oli mulkaissut tässä vaiheessa häntä vihaisesti, ja hän oli lopulta mennyt pukeutumaan.

Nyt he olivat matkustaneet hetken suuressa maailmassa, ja lopulta saapuneet jättimäiseen vihreään rakennukseen, jonka kyljessä oli ainakin P, R ja M kirjaimet, ne hän tunnisti. Hän ei tiennyt yhtään mitä he olivat siellä tekemässä, mutta herkullisen näköisiä pullia oli läpinäkyvän esteen takana.

"Mä haluun noiiiiiiii!!!", hän kertoi asiallisesti isoäidilleen.
"Ei käy, meillä on korvapuustit keittiön pöydällä odottamassa, maltahan mielesi poikakulta", isoäiti vastasi.
"YYYYYYYY", hän kertoi ja lopulta hänen puheensa käyttämät äänitaajuudet avasivat lattiaan ulottuvuuksien välisen portin.

Kaksikko saapui hetken päästä kassalle, isoäiti asetteli liukuhihnalle olutta ja lonkeroita. Kassaneiti säikähti hieman.
"Mistäs näin kookkaat lonkerot löysit? En tiennytkään että meillä oli tällaisiakin kaupassa myynnissä", kassaneiti ihmetteli.
"Minä kun ajattelin, että nämä olivat jotain erikoiserää teidän "Makuja muista maailmoista" -osastolta?", mummo vastasi.
"Ai niin aivan, unohdin meidän erikoistarjoukset salasanojen haltijoille. Mistä kuulitte käytettävät äännähdykset?", kassaneiti uteli.
"Pojanpoikani taisi ihan vahingossa hermostuksissaan ne lonkeromönkijäiset kutsua tänne, kun ei saanut pullia, mutta sanoin hänelle sitten, että hoitelee ne kerran kun oli ne tänne kutsunutkin!"
"Niin aivan, pojanpoikanne näyttääkin siltä että on tilanteen tasalla!"

Pojanpoika näytti veristä kirvestä kassaneidille mummonsa takaa. Kaksimetrinen kehonrakentaja pullisteli samalla kassaneidille lihaksiaan. Mummo työnsi kehonrakentajan pois kassajonosta, ja antoi tietä pojanpojalleen. Pieni poika antoi verisen kirveen kassaneidille.

"En tarvitse tätä enää, kiitoksia vain", hän piipitti hiljaisella äänellään.
"Oi kuinka söötti!", kassaneiti hurmaantui pienestä pojasta joka oli yltä päältä veressä ja lonkerohirviöiden suolissa.
"Lähde mun mukaan ja niin saat korvapuusteja!", poika piipitti.
"No tottahan toki!", kassaneiti sanoi ja hyppäsi pois kassan takaa. "Saatte oluet ja lonkerot ilmaiseksi!"
"Voi kiitos kulta pieni", mummo sanoi.

Poika, mummo ja kassaneiti ajoivat kaupasta kohti auringonlaskua, auton takakontti täynnä olutta ja lonkeroita. Lopulta perille päästyään he söivät korvapuustit.

Loppu. 

14.9.2019

Luonnos päiden tippumisesta?

"Miten voi olla, että kukaan ei ollut varautunut tähän?!", hienoon tummaan pukuun ja kravattiin pukeutunut porkkanan värinen mies huusi hienosti pukeutuneiden miesten joukolle. Miehet katselivat jalkojansa ja liikahtelivat levottomasti. Koko joukkio oli jonkinlaisessa maanalaisessa bunkkerissa, sillä maan päällä oli tapahtunut kauheita asioita. Eräs mies nosti päänsä ja aloitti "Herra pre-", mutta ei ehtinyt pidemmälle kun porkkanan värinen mies huusi entistä kovempaa "Nyt hiljaa!". Päänsä nostanut mies lehahti punaiseksi, laittoi päänsä takaisin ja vajosi maan alle. Jäljelle jääneet katsoivat ihmeissään sitä kohtaa missä mies oli äsken ollut, kun vajoama sulkeutui röyhtäykseltä kuulostavan äänen kera. Oranssi mies käveli levottomana edestakaisin, "Nyt tarvitaan tositoimia, eikä typeriä ideoita! Kuka on valmis lähtemään maan päälle saamaan asiaan selkoa?". Kukaan ei ehtinyt vastata, kun läheisestä oviaukosta paikalle käveli kolisevin askelin kissa. Kaikki näyttivät ensin kauhistuneelta ja lähtivät sitten ryntäilemään päättöminä eri suuntiin. Kissa virnisteli katsellessaan tippuneita päitä maassa.

Maan päällä tilanne oli katastrofaalinen. Ja sitten kirjoittajakin lähti nukkumaan, mikä näitä ihmisiä vaivaa?

28.7.2019

Kissojen taisto

Yhtenä iltana, kun kesä oli kuumimmillaan, eräs Yrjö niminen kissa tepasteli ulkona. Kissa käveli rauhallista tietä, läpi omakotitaloalueen. Yrjön valkoinen turkki oli suorastaan häikäisevän kiiltävä, ja sillä oli pitkät mustat viikset. Yrjö katseli smaragdinvihreillä silmillään ohi käveleviä ihmisiä, jotka vuorostaan jäivät lumoutuneena katsomaan erittäin komeaa kissaa. Yrjö kiitti ihmisiä huomiosta käymällä puskemassa heidän jalkojaan. Ihmiset lumoutuivat entisestään sen jälkeen kun Yrjö kävi puskemassa heitä. Yksi toisensa perään, ihmiset lähtivät seuraamaan lumoutuneena Yrjöä.

Yrjö tuli pois rauhallisemmalta alueelta, kohti synkkää ja mystistä kerrostaloaluetta. Perässään hänellä oli noin 500 ihmistä, lumoutuneena ja kuolaten seuraamassa Yrjön jokaista liikettä, haluten suojella tuota erittäin komeaa kissaa.

Ilta synkkeni äkkiä, ja usva nousi kerrostalojen juurelle. Sumusta asteli täysin musta kissa, joka katsoi paikalle saapunutta joukkoa julman punaisilla silmillään. Tämä kissa oli nimeltään Beelzecat, ja sillä oli vain yksi tavoite mielessään; jakaa iloa ja rakkautta kaikille maailman olennoille.

"Tulit vihdoin", Beelzecat sanoi Yrjölle. "Luuletko että tuosta joukosta on mitään apua?" Beelzecat pudisteli päätään. "Olen varma että saamme pahamaineisen suunnitelmasi lopetettua, ennen kuin kaikki kärsivät!", Yrjö huusi takaisin. "Antaa tulla sitten, ette voi estää minua!", Beelzecat murahti ja hyppäsi äkkiä ilmaan kohti Yrjöä, samalla ottaen kyntensä esiin.

Ihmiset alkoivat äkkiä ryntäämään Yrjön suojaksi. Ne alkoivat kasautua hänen päälleen, muodostaen suojaavan kuvun, pitäen käsistä ja jaloista kiinni. Beelzecat lensi kohti kupua, ja laskeutui kevyesti sen päälle. Se katsoi jalkojensa alla muodostelmassa olevia ihmisiä, ja tunsi surua. "Kirottu Yrjö, laittaa nyt viattomat ihmiset kilvekseen". Beelzecat pohti hetken mitä tehdä, ja päätyi lopulta kutittamaan lähintä ihmistä. Ihminen tuntui heräävän horroksesta, ja alkoi nauramaan, samalla tippuen kuvun pohjalle, Yrjön päälle.

"Kirottu Beelzecat, aina sinä voitat!", Yrjö huusi puristuksista. "Niin, paha saa aina palkkansa! Ha-haa!", Beelzecat vastasi takaisin, laskeutuen itse kuvun sisälle Yrjön luokse. Ihminen nousi pois kissan päältä, ja oli täysin ihmeissään ympäröivästä ihmiskuvusta, hän päätti että näin ihmeellisestä jutusta pitää kyllä ottaa selfie Instagramiin #kissatjamuuri tägillä. Kissat kohauttivat olkiaan, ja laittoivat oljet maahan. Sen jälkeen Beelzecat antoi Yrjölle palkan, kuten olivat sopineet. 10 euroa ja sillipurkki.

"Huomenna taas?", Yrjö kysyi. "Ääh, en tiiä, vois ottaa pari vapaapäivää. Ehtis sit vaikka kattella muutama jakso Stranger Thingsiä Netflixistä", Beelzecat vastasi. "Selvä juttu, soittele sit ku leikitään taas", Yrjö sanoi ja lähti iloisena palkkansa kanssa kotia kohti. Beelzecat katsoi hetken vielä maassa olevaa ihmiskupua, pyöräytti sitten silmään ja meni kotiin katsomaan telkkaria.

Ihmiskuvussa olevat ihmiset eivät transsissaan ymmärtäneet mistään mitään, vaan päivien kuluessa hiljalleen nääntyivät nälkään ja vuosien vieriessä muuttuivat luurangoiksi. Siinä vaiheessa kun tuuli oli puhaltanut viimeisenkin vaateriekaleen luurankojen päältä, he heräsivät transsistaan ja alkoivat tanssia sambaa.

26.12.2018

Hyvää joulua!

Olipa kerran Kikki. Kikki oli ihan tavallinen hiiri, jolla oli yksi robottijalka, yksi robottisilmä, robottiaivot sekä tämän universumin tehokkain kvanttipulssilaserpistooli, jota hän tykkäsi kutsua "Mirrin tuhoksi", tai ihan vain "Tuhoksi" jos piti käyttää lyhyempää nimeä.

Kuten arvata saattaa, lähitienoon kissat eivät olleet järin tyytyväisiä siihen tilanteeseen johon olivat joutuneet, sen jälkeen kun Kikki Hiiri oli laskeutunut naapurustoon ja tuhonnut puolet kaupungista avaruusaluksellaan. Kissat olivat siitä lähtien suunnitellet kostoa salaisessa majapaikassaan, erään mitäänsanomattoman raunion kellarin kellarissa.

"No, perkele, eikö meillä edelleenkään ole parempaa ideaa sen hiiren tuhoksi?!", eräs ränsistyneen näköinen norjalainen metsäkissa huusi, samalla pöytää lyöden. "Sanokaa nyt että meillä on jotain parempaa kuin ton yhden juopon mölinät?!", kissa osoitti erästä sfinxiä joka nuokkui pokeripöydässä hikotellen, hieman virkistyen siitä kun hänet mainittiin. "Heeeei, uskhokaash ny, *hik*, parash tapa on vaan niikush, shillai, *hik*, et annetaan sille vaan yks pipari!". Sfinxi näytti tyytyväiseltä itseensä. Koko muu savuinen kellari kymmenine kissoineen oli täysin hiljaa, lukuunottamatta jukeboxista soivaa jazzia. Norjalainen metsäkissa näytti siltä että tukehtuu kohta raivoon. "HEITTÄKÄÄ TUO JUOPPO UL----". Raivon karjaisu peittyi korvia riipivään räjähdykseen, kun katto hävisi yllättäen kissojen salakapakan päältä. Kissat rynnistivät sinne tänne, mutta tiesivät että se ei auttaisi. Noutaja oli tullut.

Kerrostalon kokoinen Kikki Hiiri napsi kissoja sormillaan pienestä kolosta ja puristeli ne punaiseksi mössöksi. Eräs juopunut sfinx oli niin päissään, ettei tajunnut edes pelätä. Kikki Hiiri nappasi sfinxin kämmenelleen ja nosti sen kasvojensa eteen syödäkseen sen. Sfinx kaivoi taskustaan yhden piparin viime joululta ja tarjosi sitä hiirelle. "Hyvää joulua, herra hiiri?". Hiiri pysähtyi niille sijoilleen. Se katsoi hämmennyksen vallassa kissaa, ja hymyili. Se söi kissan ja piparin, räjäytti planeetan, ja jatkoi seuraavalle planeetalle.

13.12.2016

Verkko on poikki

Verkko meni rikki. Hämähäkki oli aivan masentunut tästä murheellisesta tapahtumasta ja päätti kirjoittaa päiväkirjaansa asiasta.

"-----/------/------/--------
----------/-

--/"

Hämähäkille ominainen kirjoitustyyli ei välttämättä välity ihmislukijoille ihan yhtä hyvin kuin kahdeksanjalkaisille lajitovereille, joten tässä käännetty versio.

"--------\------\------\-----
-\----------

\--"

Hm. Se saattaa tietysti olla ongelma, mutta hämähäkki ei voinut sille mitään. Keksitkö ratkaisun hämähäkin kirjoittamaan ongelmaan? Ai mitä että? Et saanut käännetystäkään tekstistä selvää? No voi hyvänen aika sentään, eihän sinusta ole mitään hyötyä. Teen sen sitten itse.

Rakas hämähäkki, et sinä tarvitse verkkoa syödäksesi kärpäsiä. Tilaat verkosta paketillisen kuivattuja kärpäsiä Thaimaan rämeiltä, niillä pysyt kylläisenä elämäsi loppuun asti.

Niin siinä sitten kävi että hämähäkki tajusi lopulta käyttää tietokonettaan ja tilasi verkkokaupasta uuden verkon. Sillä se sitten pyydysti kärpäsiä, koska ei tahtonut Thaimaalaisia rämekärpäsiä. Ja seuraavana aamuna ihminen tuli katsomaan koloon ja kysyi hämmentyneenä "Miksi sinä hämähäkki olet varastanut minun tietokoneeni? Nyt joudut linnaan!", ja niin siinä sitten kävi että ihminen vei hämähäkin eksoottiseen Skotlantilaiseen linnaan.

Loppu.

22.1.2016

Yhdistytään

"Hei kaikki! Ja tervetuloa ensimmäiseen Suomen Nörttien yhdistymiskokoukseen!", puhuja aloitti itsevarmasti korokkeellaan. Hän katseli ympärilleen hämärässä salissa, paikassa jossa oli varattu tilaa ja tuoleja 1448:lle henkilölle, osallistujia oli 4. Kaksi miestä ja kaksi naista istuivat eturivissä ja näyttivät hämmentyneiltä. "Näen että meitä ei tällä kertaa päässyt ihan kaikki paikalle, mutta ainakaan esittelykierroksemme ei kestä tällä kertaa viittä päivää!", puhuja naurahti vaivaantuneesti. Yleisöstä kuului naurua kun joku katseli YouTubesta kissavideoita.

"No mutta, jos nyt aloittaisimme esittelyt niin pääsemme nopeammin itse asiaan! Minun nimeni on Henkka ja tykkään yhdistellä asioita!"
Esitelläkseen intohimoansa hän otti kaksi palapelin palasta ja koitti laittaa niitä yhteen, siinä epäonnistuen. Yleisöstä kuului voihkaisu kun joku sai paperihaavan kirjasta jota luki. "Heh, nämä yli kolmevuotiset palapeliprojektit ovat sitten kertakaikkiaan haastavia", Henkka sanoi ylpeänä. "Jos aloittaisimme esittelykierroksen sieltä vasemmalta puolelta"
Hän osotti kädellään kohti risupartaista miestä jonka takki haisi märältä koiralta korokkeelle asti. Mies nousi seisomaan. "Miun nimi on Lauri, ja mie tykkään koirista. Mieluusti kypsennettynä, mutta hätätapauksessa myös raakana.", Lauri istui alas ja muut yleisön jäsenet taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi.

Laurin vieressä istuva kukkamekkoon sonnustautunut nainen nousi seuraavaksi. "Mä olen Anitta, moi kaikki!", hän heilutti käsiään vilpittömän iloisesti kaikille. "Ja mä tykkään kissoista! Mut silleen lempeellä tavalla, niinku et, mä tykkään silittää niitä! Mirrien silitys on mun lempijuttu!"
Anitta istui alas ja Lauri katsoi häntä tyrmistyneenä. Muut yleisöstä taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi.

Anitan toisella puolella istuva nainen ompeli sormensa paperihaavaa umpeen. Haava oli ratkennut sentin syväksi halkeamaksi kaiken taputuksen takia. "Siinä näyttääkin olevan hieman operaatio kesken, joten jos siirtyisimme suoraan rivin viimeiseen herrasmieheen", Henkka sanoi pahoinvoivasti, sillä häntä yökötti toisen naisen sormesta suihkuava veri. "Paitsi että mehän taidammekin tuntea jo entuudestaan! Pekkako se siinä!"

Vain sukkaan pukeutunut rivin viimeinen mies nousi pystyyn ja näytti kiinnostuneelta nimettömäksi jääneen naisen operoinnista, mutta sai kuitenkin hajamielisesti vastattua "Juu, mä olen Pekka. En kyllä tiedä mistä tiesit. Ookko joku psyyk...psi...psykologi?", Pekka kysyi katsellen vieressään istuvaa naista ja istui itsekin, hajamielisesti heilauttaen kättään Henkan suuntaan. "Anteeksi, luulin että olin nähnyt sinut täällä aiemmin", Henkka sanoi taas hermostuneella äänellä. "Jos vaikka kuulisimme sitten kuka te olette, jos olette saaneet homman valmiiksi", hän sanoi osoittaen kämmenellään kohti verestä punaista naista.

Nainen nousi ylös ja tiputti vahingossa ylimääräiset ompelutarvikkeensa maahan. Pekka syöksyi tarvikkeiden perään. "Mä olen Ronja, eikä sun tarvii tietää muuta.",  punainen nainen sanoi, näytti Henkalle keskisormea ja istui hymyillen alas. Muut yleisön jäsenet taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi. Paitsi Pekka joka pyöri sukka leukaan asti lattialla verinen lanka suussaan.

"No nyt kun olemme saaneet esittelykierroksen ohi niin siirtykäämme päivän aiheeseen", Henkka sanoi ja käveli alas korokkeeltaan yleisön joukkoon. "Ottakaa toisianne kädestä kiinni", hän ohjeisti ja veti Pekan ylös lattialta. He kaikki nousivat seisomaan ja muodostivat pienen piirin ottaen toisiaan käsistä kiinni.

"Ennen yhdistymistä tahtoisin lausua Suuren Johtajamme ja Vapahtajamme Amiraali Ackbarin sanoja", Henkka sanoi rauhalliseen ääneen ja katsoi kaikkia silmiin. "It's a trap", hän lausui juhlallisesti.
"Rest in peace, Amiraali", nyyhkytti Lauri.
"Nyt sulkekaamme silmämme ja keskittykäämme tapahtuvaan. Antakaa vaistojenne ohjata teitä.", Henkka ohjeisti.
"Mää niin tykkään punas...", Pekka aloitti, mutta kaikki muut ennättivät sihisemään "Hyssss" ja katsoivat Pekkaa vihaisena. Ja sitten pieni piiri alkoi pyörimään. Se alkoi pyöriä niin nopeasti että siitä ei erottanut enää yksittäisiä ihmisiä. Kun piiri pysähtyi, jäljellä oli vain kasa ihraa.